Ralli, Riski, Ressu

Ralli, Riski, Ressu

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Misulaisen ensimmäinen, oikea joulu

Misulaisen aiemmat joulut ovat mysteerejä, mutta nyt on toisin. Misulainen saa nauttia rauhallisesta ja lämpimästä joulusta sisällä, eikä tarvitse pelätä.

Misulainen nauttii kuusen alla kököttelystä, köllimisestä sohvalla ja ruokaa saa takuuvarmasti.




Tietääköhän Joulupukki, että Misu Misulainen asuu sijaiskodissa? Saakohan Misu lahjoja?

Misulainen ja sijaiskodin väki toivottaa rauhallista joulua! Toivomme ensivuodelle yllin kyllin eläinrakkautta sekä Misulle ikiomaa kotia ja sitä oikeaa ihmistä.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivää!

Misulaisen kanssa kateltiin itsenäisyyspäivän juhlalllisuuksia ikkunasta, kun kivenheiton päässä on sankarihautausmaa. Misulaista tais enemmän kiinnostaa talitinttien ruokailu talipallolla.

Misulaisesta on kuoriutunut todella lempeä kissa alkujännityksen jälkeen. Ja ehdottomasti vaatii kissakaverin, vaikka alkuun pelkäsi ja ahdistui muista kissoista. Nyt hakeutuu häntä sojossa muiden kissojen seuraan, ei rähinöi, vaikka toiset kissat välillä reippaastikin lähestyvät Misukkaa. Misukka on peruskissa ja sosiaalinen.

Laikku tuli meijän seuraks kyttäruutuun ikkunalle. Kattokaa nyt niitä 😍



Sijaiskodista toivotellaan hyvää itsenäisyyspäivää ja laitetaan tänään parempaa pöytää.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Misulaisen kanssa laitoimma eilen jouluvalot. Kelpaa siinä kissan tunnelmoida ja tiirailla tonttuja ikkunasta.



Misulainen reipastuu päiväpäivältä sijaiskodissa, ja odottelee edelleen sen oikean ihmisen ja kodin löytymistä. Misulle olisi kissakaverikin suotavaa, niin tykkää leikkiä muiden kissojen kanssa. Mie toivonkin joulupukilta Misulaiselle juuri sitä oikeaa kotia, joka osaa puhua kissaa ja malttaa odotella alkujännitykseltä, millainen mahtavan leikkisä ja lempeä kissä sieltä kuoriutuu. Ja onhan Misulainen oikea kaunotar!

Lisätietoja Misulaisesta Susirajan eläinkotiyhdistyksen sivuilta.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Edistystä

Misu Misulainen on reipastunut todella paljon lyhyessä ajassa. Misulainen on osa omaa kissalaumaani, kulkee häntä pystyssä pitkin taloa muiden perässä ja leikkii vimmaamisleikkejä talon kissojen kanssa. Vielä vähän on toisten suhteen varuillaan, mutta selvästi kiinnostunut. Ei sähise tai murise toisille. Ihanan lempeä kissa :D

Meitä ihmisiä kohtaan Misukka on alkanut osoittamaan luottamusta. Keittiöön tulee muinakissoina odottelemaan ruokaa ja hykertelee jaloissa. Silittäminen onnistuu tällä hetkellä hännästä, hiippailee loitommas, mutta ei lähde karkuun. Misulainen tulee myös toisten vanavedessä sängylle möllöttämään, selkeästi ajattelee, että näin kuuluu tehdä.

Misulainen saa hymyn huulille, kun sitä seurailee leikin tiimellyksessä <3 Että täällä odotellaan Misukalle sitä oikeaa ihmistä, se pittää olla rakkautta ensi vilikasulla ;) Ja sitähän se on, ku tätä nöpöläistä silmiin erehtyy kahtommaan.

Videolla Misulainen ja pennut vielä yhdessä.





ps. Pennuille Rallille ja Ressulle sekä Riskille kuuluu hyvää uusissa kodeissa, olen edelleen valtavan onnellinen heidän puolestaan, mutta välillä on väistämättä ikävä pikkuvintiöitä. Onneksi kuvatulva on ollut todella hyvä (koskaan ei tule liikaa kuvia :) ) uusista kodeista minulle päin, niin ikävänkyyneleet ovat alkaneet taittua ilonkyyneleiksi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Misulainen, mikä kissa!




Misulaisesta on kuoriutunut mitä mahtavin kissa pentujen lähdettyä omiin koteihin. Ollaan toki Misulaisen kanssa oltu haikein mielin pikkukissojen lähdettyä.

Joudun pyörtämään puheitani siitä, että Misukan pitäisi olla ainoa kissa uudessa kodissaan. Misulainen on osoittanut olevansa seurallinen ja tulee hyvin toimeen minun aikuistwn kissojeni sekä sijaispennun kanssa. Misulainen tykkää leikkiä ja rallata toisten kissojen kanssa, joten kissakaveri ei ole poissuljettu juttu. Misu ei ole sähissyt tai murissut muille kissoille, kiinnostuneena häntä pystyssä lähestyy toisia. Kissakaverin tulee olla lempeää sorttia, myös pentukissan kaverina Misukka olisi omiaan.

Misukalle haussa kodin lisäksi kissakaveri.

Hyrisin onnesta illalla ja yöllä, kun Misukka tuli muina miehinä viereen nukkumasn, sänkyyn jalkopäähän. Siinä se möllötti, ihan ku ois aina ollu.

Mahtava otus, kiltti ja leikkisä töpöttäjä.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Hyvää elämää, kullat!

Sylissä <3


Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruokaa.
Ole onnellinen nyt,
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.
Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.
Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.
Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki!
A-M Kaskinen 




Rakkaat, onnea matkaan, työ ansaitsetta kultaa <3

torstai 19. marraskuuta 2015

Viimeinen ilta sijaiskodissa




Viimeinen ilta yhdessä vietetään niin kuin mikä tahansa ilta tähän mennessä. Köllitään sängyllä, sylitellään ja leikitään. Pennut ovat vimmanneet myös emokissan kanssa. Itse olen ottanut kuvia, kuvia ja kuvia. Nuuskutellut ja pusutellut. Pakattiin myös tuttuja leluja matkaan.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Selfietä :)


Yritimmä Ressun kanssa ottaa selfietä. Eikö onnistunuki hyvin? :D
Antaa olla. Myö kumpikkii ollaan livenä paljo nätimpiä tyttöjä.

Laikku lastenvahtina

Laikku laittoi pienet eilen päiväunille. Riviin järjesty! Ja hyvin nukutti.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Paperipallopeli



Misulainen täällä taas hei! Katsokaas, kuinka minä olen hyvä paperipallopeleissä.
Ei mulla muuta, paitsi että istuin eilen sohvankarmilla ja annoin silitellä oikein kunnolla. Oisittepa kuullu, kun tuo ihminen mulle leperteli.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Lähellä







Nyt alkaa ne hetket sijaiskodin eloksessa, ettei tiiä itkiskö vai naurasko. Pikkuset ovat siis saaneet mahtavat kodit ja luovutukseen on noin viikko. Kiteytän omat, kissaemon fiilikseni seuraavasti: luopumisen tuska.

Oo siinä yhtäaikaa onnellinen ja toisaalta surullinen. Pienet ovat saaneet hyvän alun kissanelämään, ja hyväelämä edessä omistautuneissa kodeissa. Silti tässä on silimä kuluma kostunna jo nyt, kun mieleen käy ajatus viimeisestä viikonlopusta ja köllimisestä sängyllä ja sohvalla pienet kainalossa.

Nyt mie ryhdistäydyn 😀


torstai 12. marraskuuta 2015

Kasa onnekkaita kissoja

Olen onnellinen.
Kaikki minun pienet kissanpoikaset ovat saaneet kodit! Ja mikä parasta, juuri sellaiset maailman toiseksi parhaat, mitä toivoin. Ressu ja Ralli on varattu ja pääsevät ihanaan kotiin juuri niiden ikiomien ihmisten kanssa. Riskille löytyi myös juuri se oikea koti, missä tulee olemaan myös kissakaveri ja yllinkyllin silityksiä. Olen myös helpottunut.

Mutta katsokaa nuita nassuja, kasa onnellisia kissoja.
Ikävä tulloo.




Sisustussuunnittelija



Riski ajatteli säätää hieman sijaiskodin sisustusta :) Toki apujoukot on mukana, Ressu keksittyi minun kanssa katsomaan televisiota.

Yritin keskittyä katsomaan Emmerdaalia, mutta Riski vei voiton ja huomion. On ne touhuja.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Misu Misulainen




Misulainen on kovatyttö leikkimään. Misulaisen kanssa otettiinyks ilta erä paperipalloa: Misu tassutti palon miulle ja mie takasi. Leikintiimellyksessä misulainen selostaa somasti leikin kulkua, iltaisin Misu rallaa itsekseen huoneessaan ja selostaa.

 Sterilisaatiohaava on parantunut hyvin. Misulaisella alkaisi tehdä mieli riekkumaan koko kortteeriin, mutta toiset kissat pelottaa vielä. Katsokaa nyt tätä hurmaavaa kissaneitiä, eikä hän ansaitsisi oman kodin ja oman ihmisen? Kotia edelleen odotellen....

Kissaksi kasvua



Opetin pikkuvintiöille kissataitoja tänään: miten toimia, kun ihminen tulee väsyneenä töistä kotiin?
Hurise ja tule liki. Riski oppi heti :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Mitä isot eellä, sitä pienet perässä

Riski oivalti nopsaan, että apinoimalla talon isoja kissoja, löytää parhaimmat unipaikat.

Riski hurmasi

Lampaantalja ehkäpä paras nukkumispaikka.

Katottiin Frendejä..




Riskille on löytynyt mahtava ikioma koti. Riski valloitti omat ihmisensä viikonloppuna katselmuksessa. Hyvillä mielin lähetän kissalapseni maailmalle kahden viikon päästä. Vaikka itkuksihan se männöö...

Riski viettikin viikonloppua varsin rennoissa tunnelmissa kellien ja telkkaria katsellen.

lauantai 7. marraskuuta 2015

tiistai 3. marraskuuta 2015

Misu Misulainen


Tässä minä olen. Olen toipunut hienosti sterilisaatiosta, kaulurinkin otin pois heti alkuun ja nukkuessa vielä! Varsinainen Houdini!
Minua hieman vielä jännittää ihmiset, mutta olen jo useampaan kertaan uskaltanut tulla sohvan takaa pois ja tähystelen verkko-oven läpi arkea täällä sijaiskodissa. Lempipaikkani on oven pielessä oleva lipasto, minkä päällä loikoilen ja tähystelen menoa.

Annan minä silittääkin ja on tuo ihmisasukki minut syliinkin pari kertaa nostanut. En minä pahaa tee, sähisen joskus, jos en halua minua kosketettavan. Rytmi minulla on vielä vähän hukassa, tykkäisin yöllä hiippailla ja leikkia, syödä ja katsella ikkunasta sekä kertoilla, mitä siellä näkyy. Olen kuitenkin huomannut, että muut nukkuu yöllä, eivätkää vastaa minun maukusteluihin. Joskus ihmisasuja tulee yölläkin minun luo, kun minulla on asiaa, ja juttelee minulle unenpöpperössä vastauksia. Pikkuhiljaa olen kuitenkin kääntänyt rytmiäni siihen,e ttä syön ja käyn laatikolla päivälläkin, ja jaksan katsella ovesta, mitä muut tekee. Olenkin jo pari yötä nukkunut itsekin yöllä, en ole jutellut koko yötä.


Minun lempipaikkana on vanha radiolipasto, köllöttelen siinä kolossa. Myös sohvantakana patterin vieressä minulla on hieno pesä, missä nukun. Ihmisasuja tunkee itsensä välillä sinne sohvan taakse ja silittelee minua, on se koominen näky äheltäessään sinne kipeällä kintullaan! Annan silittää vaivanpalkaksi ja vähän taisin yksi päivä kehrätäkin.

Minua hieman jännittää nuo talon isot kissat, käyvät minua tervehtimässä tuossa ovella. Pikkukissat ovat käyneet joka päivä täällä minun omassa huoneessa, mutta ovat pysytelleet kaukana. Kuulemma ovat minun vauvoja, sanoo tuo ihminen, ja kyllä minä ne hajusta muistan. Ovat kyllä kasvaneet sitten viime näkemän.

Jos saan esittää toiveen, niin haluaisin itselleni oman kodin ja ikioman ihmisen, vaikka ei tässä tämän hetkisessä paikassa mitään vikaa ole. Minua vain hieman jännittää nuo muut kissat, enkä siksi uskalla oikein lähteä liikekannalle. Tarvitsisin myös kokeneen kissaihmisen, joka ymmärtää, että minua voi alkuun jännittää enkä tykkää vilskeestä ja vilinästä. Sillä ihmisellä pitäisi olla myös kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Leluja pitää olla, niistä tykkään. Ja mieluusti myös kiipeilypuu, mistä saan tähyillä ulos ikkunasta ja jutella maisemista. Toivoisin omassa kodissani olevan rauhallista ja että minulla olisi alkuun oma sohvantaus, missä rauhoittua ja tiirailla.

Voisinko minä saada sellaisen ikioman kodin, voisinko?

Tutkimusmatkalla

Pikkukissat saivat eläinlääkäriltä puhtaustuomion korvapunkkien suhteen, joten pallerot pääsivät tutustumaan meikäläisen omiin karvahousuihin ja villitsemään koko kortteerissa. Vimmaa, antennihäntiä, vauhtia ja leikkiä riitti.
 


Omat kissat ovat kohdelleen pikkuisia erittäin lempeästi ja ovat kiinnostuneita, välillä intoutuvat leikkiin mukaan, mutta vetäytyvät tähystyspaikoille, kun vauhti alkaa olemaan liian kovaa.

Leikin jälkeen ei unta tarvitse paljoa ootella, pikkukissojenkaan saatikka talon asukkaiden. Pikkuiset vetäytyvät kuitenkin aina omaan kortteeriinsa nokosille, yhdeksi tuhisevaksi kasaksi.

Myös emokissa on reipastunut ja seurailee pentujen villitsemistä verkko-oven takaa. Toipuminen on mennyt hyvin, leikki maittaa jo emolle, mutta viihtyy vielä itsekseen omassa turvapaikassaan. Onneksi pennut hieman houkuttavat vielä, ja saa emon tulemaan tarkkailemaan menoa ovelle. Muutoin kiinnostus emon ja pentujen välillä on enää vähäistä.


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Nimihärdelli

Kuten aikaisemmin huomasitta, pikkusilla on ollu nimet jo kauan. Nimipolitiikka lähtee yleensä siitä, miksi näitä rääpäleitä tulee kutsuttua, ja sehän on ollu alusta asti selvää pässin lihaa (vaikka kasvisyöjä oonki). Olin hyvin ylpeä näistä nimistä ja kuvastavat hyvin kissojen luonnetta. Toki tiedän, että nimet voivat ja tulevatkin muuttumaan kissojen päästessä siihen ikiomaan kotiin. Paitsi jos kissojen uusi omaihminen olisi samaa mieltä, että nimet sopivat ku nenä piähän.

 Ressu. Ressu ressukkainen, pienin ja siro tyttökissa. Nimestään huolimatta uteliain ja haluaa olla etunenässä menossa ja tulossa. Leikkii, vaikka jo uni nuokuttaa, ei malttaisi nukkua.
 Riski. Riski on pentueen kookkain, ponteva poikakissa. Riski valvoo sisaruksiaan, kurmuuttaa ja pesee siskojaan. Riski haluaa välillä olla omissa oloissaan köllötellen ja katsoo toisten riekkumista. Kuitenkin kovapoika leikkimään.


 Ralli. Ralli on sorateiden virtuoosi ja leikkii menemään. Ralli on pentueen arkajalka, tarkkailee ensin sivusta ennen kuin pääsee vauhtiin. Ralli myös tukeutuu Ressuun paljon ja nukkuu mieluusti jomman kumman sisaruksen vieressä. Ralli rakastaa eniten sylissä oloa, kunhan toteaa sylin turvalliseksi ja silitykset kehrättäviksi.





Halluun kuitenki tuua muut nimivariaatiot esille, mikä todentaa nykyisten nimien olevan ihan hyvät. Jos siis ajattelette kyseessä olevan R-rykmentin: Riski, Ressu ja Ralli. Esille on noussut myös vaihtoehtoisesti P-rykmentti, mikä tarkoittaisi Piskiä, Pallia ja Pessua.

Nimet on siis ihan hyvät, eikö? Kiitos.


torstai 29. lokakuuta 2015

Jännittävä päivä

Tänään on ollut se päivä, minkä olisi suonut olevan jo vuosia sitten. Misulainen kävi steriloitavana. Misulainen oli oikein reipas, ehkä reippaampi kuin minä.

Lähtötohinat

Misulainen vetää vielä unta palloon, sen verran on käyty tässä maailmassa, että viltin alta on möyritty pois ja lampunvarjostin saatu pois päästä.

Toimenpiteen jälkeen

Misulainen alkaa todennäköisesti heräilemään juuri silloin kun minun pitäisi käydä nukkumaan. Olipa eläin oma tai "oma", niin silti huolettaa...

Ai niin, Misulaisen iäksi on arvioitu noin 4-vuotta. Misulaisella on mainiosti aikaa nauttia oikeasta kissan elämästä vielä monta monituista vuotta ikioman ihmisensä kanssa.

Kissapäiviä!