Tässä minä olen. Olen toipunut hienosti sterilisaatiosta, kaulurinkin otin pois heti alkuun ja nukkuessa vielä! Varsinainen Houdini!
Minua hieman vielä jännittää ihmiset, mutta olen jo useampaan kertaan uskaltanut tulla sohvan takaa pois ja tähystelen verkko-oven läpi arkea täällä sijaiskodissa. Lempipaikkani on oven pielessä oleva lipasto, minkä päällä loikoilen ja tähystelen menoa.
Annan minä silittääkin ja on tuo ihmisasukki minut syliinkin pari kertaa nostanut. En minä pahaa tee, sähisen joskus, jos en halua minua kosketettavan. Rytmi minulla on vielä vähän hukassa, tykkäisin yöllä hiippailla ja leikkia, syödä ja katsella ikkunasta sekä kertoilla, mitä siellä näkyy. Olen kuitenkin huomannut, että muut nukkuu yöllä, eivätkää vastaa minun maukusteluihin. Joskus ihmisasuja tulee yölläkin minun luo, kun minulla on asiaa, ja juttelee minulle unenpöpperössä vastauksia. Pikkuhiljaa olen kuitenkin kääntänyt rytmiäni siihen,e ttä syön ja käyn laatikolla päivälläkin, ja jaksan katsella ovesta, mitä muut tekee. Olenkin jo pari yötä nukkunut itsekin yöllä, en ole jutellut koko yötä.
Minun lempipaikkana on vanha radiolipasto, köllöttelen siinä kolossa. Myös sohvantakana patterin vieressä minulla on hieno pesä, missä nukun. Ihmisasuja tunkee itsensä välillä sinne sohvan taakse ja silittelee minua, on se koominen näky äheltäessään sinne kipeällä kintullaan! Annan silittää vaivanpalkaksi ja vähän taisin yksi päivä kehrätäkin.
Minua hieman jännittää nuo talon isot kissat, käyvät minua tervehtimässä tuossa ovella. Pikkukissat ovat käyneet joka päivä täällä minun omassa huoneessa, mutta ovat pysytelleet kaukana. Kuulemma ovat minun vauvoja, sanoo tuo ihminen, ja kyllä minä ne hajusta muistan. Ovat kyllä kasvaneet sitten viime näkemän.
Jos saan esittää toiveen, niin haluaisin itselleni oman kodin ja ikioman ihmisen, vaikka ei tässä tämän hetkisessä paikassa mitään vikaa ole. Minua vain hieman jännittää nuo muut kissat, enkä siksi uskalla oikein lähteä liikekannalle. Tarvitsisin myös kokeneen kissaihmisen, joka ymmärtää, että minua voi alkuun jännittää enkä tykkää vilskeestä ja vilinästä. Sillä ihmisellä pitäisi olla myös kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Leluja pitää olla, niistä tykkään. Ja mieluusti myös kiipeilypuu, mistä saan tähyillä ulos ikkunasta ja jutella maisemista. Toivoisin omassa kodissani olevan rauhallista ja että minulla olisi alkuun oma sohvantaus, missä rauhoittua ja tiirailla.
Voisinko minä saada sellaisen ikioman kodin, voisinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.